Valokuvia vai tarinoita?
~*~
Koen, että moni tuntuu hieman arastelevan kameran edessä olemista. Kun nousee puhe valokuvauksen ottaminen osaksi esimerkiksi tyhy-toimintaa, monen ensimmäinen reaktio on kieltäytyä. Valokuvilla on pitkä perinne olla erityisistä tilanteista otettuja otoksia, joita varten laittaudutaan. Nykypäivän selfie-kulttuuri onneksi jo tuo tähän vaihtelua.
Valokuvat ovat kuitenkin oiva väline sille, että saamme tulla nähdyiksi juuri sellaisina kuin haluamme, tuoda esiin ryhmän yhteishenkeä, osoittaa inklusiivisuutta, kertoa tarinaa. Valokuvia ei kannatakaan siksi pelätä myöskään työelämässä.
Miltä teidän tiiminne tai työyhteisönne näyttäisi valokuvina?
~*~
Valokuvaus on ennenkaikkea harrastukseni, jonka parissa rentoudun. Se on minulle mindfulnessia, oma tapani meditoida. Sillä kameran sulkimen läpi katsoessa, et voi katsoa menneeseen etkä tulevaan vaan sinun on keskityttävä juuri siihen käsilläsi olevaan hetkeen. Voit tallentaa muistoja siitä hetkestä.
~*~
Lisää ottamiani kuvia näet täältä: vannikkila.kuvat.fi/kuvat/
Minulle ominta on kuvata ihmisiä. Olen saanut palautetta siitä, kuinka kuvattavat ovat voineet rentoutua, olla omia itsejään kamerani edessä. Se onkin minulle valokuvauksen suurin anti – ihmisten kohtaaminen. Olen saanut olla mukana upeissa hetkissä, koskettavissa tilanteissa ja osana tarinankerrontaa. Rakastan sitä!
~*~
Minulla on media-alan ammattitutkinto valokuvaajan osaamisalalta ja olen suorittanut voimauttavan valokuvauksen ammatilliset perusteet. Näihin olen lähtenyt harrastuksen kautta, josta se on välillä noussut myös osaksi työtäni.
Olen kuvannut UPM Timberin sekä UPM Kaukaan tehdasintegraatin viestinnälle kuvia ollessani Kaukaan sahalla töissä. Osa alla olevista luontokuvista on osa näitä kuvia. Alla näkyvät tuotekuvat olen kuvannut koronavuosien sulkujen aikoihin kotistudiossa, kun muut harrastukset olivat tauolla. Mukana olevat henkilökuvat ovat vuosien varrelta
~*~